Pitkällä erämaavaelluksella epäolennaiseen keskittyminen on syytä jättää pois. Ei ole väljä miltä näytät tai haiset. Merkitystä on sillä, että pysyt toimintakykyisenä. Välillä oli usean päivän putkia jolloin en päässyt peseytymään tai pukemaan puhtaita vaatteita. Monesti kömmin makuupussiin hikisenä ja aamulla puin samat hiestä nihkeät vaatteet päälle. Erämaassa tämä on sallittua, eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota. Ketään ei kiinnosta, miltä toinen näyttää tai haisee, koska se kuuluu pelin henkeen. On tärkeää keskittyä niihin juttuihin, millä on oikeasti merkitystä pärjäämisen ja mukavuuden suhteen.
Huomasin vaelluksella, kuinka iso merkitys on pitää kiinni tietyistä rutiineista ja toimintatavoista. Tärkeintä on pitää huolta itsestään. Pitää muistaa syödä, juoda ja levätä riittävästi, koska tämän ansiosta pysyt valppaana ja teet asiat kuten kuuluu. Pystyt pitämään huolen varusteista sekä toimimaan luonnossa oikein. Erämaavaellukselle ei kannata lähteä, jos ei kykene huolehtimaan itsestään. Rutiineista kiinni pitäminen kuulostaa helpolta, mutta vaelluksella jouduin välillä muistuttamaan itseäni niistä. Erityisesti silloin, kun olosuhteet muuttuivat haasteellisiksi. Kovassa tuulessa ja vesisateessa ei tee mieli pitää taukoja, mutta se on pakollista. Omassa toiminnassa on kyettävä aina huomioimaan ympäröivä luonto sekä muut ihmiset. Pienillä laiminlyönneillä voi olla isoja vaikutuksia.
Halusin kulkea niin, että jätän mahdollisimman vähän jälkiä itsestäni. En halua rasittaa luontoa enkä myöskään jättää ”muistoja” itsestäni, koska koskematon luonto on paljon kauniimpi. Kannoin roskat mukanani roska-astioihin. Siivosin leiripaikan ja panin kivet takaisin samoille paikoille, jos olin siirrellyt leirin pystytyksen yhteydessä. Käytin aina valmista nuotiopaikkaa, jos semmoinen löytyi. Tein nuotion ainoastaan, jos minulla oli tarve kuivatella vaatteita. Minulla oli matkassa risukeitin ja se on hyvä vaihtoehto nuotiolle. Ruuanteossa se on jopa tehokkaampi. Erämaa-alueella tulentekoon saa käyttää ainoastaan kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita, joten ne sopivat hyvin risukeittimessä poltettaviksi. Ruuanjämät tiskasin aina omaan kuoppaan enkä vesistöön. Lopuksi peitin kuopan.
Vaelluksen alettua minulle muodostui hyvin pian selkeä rutiini, jonka mukaan päivät eteni. Heräsin aamuisin seitsemän jälkeen. Ensin valmistin aamupalan jonka jälkeen pakkasin rinkan ja yhdeksän jälkeen lähdin vaeltamaan. Puolen päivän aikaan valmistin itselleni lounaan ja pidin taukoa ilmasta riippuen. Iltapäivällä kolmen jälkeen pidin kahvitauon, jolloin söin leivän ja patukan. Illalla kuuden aikaan aloin katsella paikkaa, jonne voin pystyttää leirin. Leiripaikan löydettyäni pyrin peseytymään ja puin kuivaa vaatetta ylleni. Tämän jälkeen valmistin itselleni ruokaa. Illalla huolsin varusteita, venyttelin, kalastin tai keräsin marjoja paikasta ja ilmasta riippuen. Kahdeksan aikoihin kaivauduin makuupussiin, kirjoittelin päiväkirjaa ja tutustuin seuraavan päivän karttaan ja reittiin. Yhdeksän aikoihin kävin yleensä nukkumaan. Vaikka kuljin pitkiä päiviä, pidin aina huolen, että sain myös lepoa.
Teltassa nukuttujen öiden jälkeen säästä riippuen valmistin aamupalan joko pihalla tai sisällä teltassa. Pari kertaa oli niin sateista, että pystytin teltan päivällä ruuan valmistusta varten sateelta ja tuulelta suojassa. Muuten tein ruuan aina teltan ulkopuolella. Ruuan valmistukseen käytin useimmiten omaa kaasu- tai risukeitintä, mutta joskus nuotiota tai autiotuvasta löytyvää kaasuhellaa. Juoma- ja ruokavedet otin suoraan vesistöistä. Tiedostan tähän liittyvän riskin, mutta kymmenen vuotta olen selvinnyt ilman oireita.
Autiotuvissa nukuttujen öiden jälkeen ensin söin aamupalan, pakkasin rinkan ja siivosin jälkeni. Halusin, että autiotupa jäi parempaan kuntoon lähtiessäni kuin tulessa. Lisäksi laitoin seuraavalle tulijalle puut ja sytykkeet valmiiksi, jotta kamiinaan saa helposti tulet. Kirjoitin vieraskirjaan päivämäärän, nimen ja tiedon, minne olin seuraavaksi menossa, jotta minut on helpompi löytää, jos jotain sattuu. Suomen autiotupa verkosto on todella laaja, kattava sekä ainutlaatuinen. Autiotuvat tarjoavat vaeltajille arvokasta suojaa ja turvaa, joten haluan itse ja toivon myös muiden ottavan sen huomioon.
Yksin vaeltaessa on tärkeää välttää riskejä. Tein itselleni etukäteen turvallisuussuunnitelman, jossa kävin läpi riskitekijöitä ja mietin, miten pystyn ennalta ehkäisemään niitä, koska tapaturman sattuessa voi olla jo myöhäistä. Pysyin tässä suunnitelmassa yhtä päivää lukuun ottamatta josta kerroin aikaisemmassa blogitekstissä. Se oli minulle hyvä opetus, jonka muistan aina. Onneksi ei sattunut mitään. Tietoisesti ei kannata itseään ajaa hankalaan paikkaan, koska se voi olla kohtalokasta, varsinkin jos kuljet yksin. Tapaturma voi koskettaa itsesi lisäksi myös muita ihmisiä, kuten läheisiä sekä niitä jotka lähtevät sinua vapaaehtoisesti etsimään.
Yksi iso riskitekijä oli vesistön ylitykset. Jokaiseen ylitykseen tuli suhtautua tosissaan. Vaikka joki näytti helposti ylitettävältä, saattoi pohjalla olevat kivet tehdä siitä haasteellisen. Olisi aina parempi pitää vaelluskengät jalassa ylityksissä, mutta itse tein suurimman osan ylityksistä crocseilla, koska halusin pitää vaelluskengät kuivana. Mikäli joki näytti syvältä ja erityisen haasteelliselta, pidin vaelluskengät jalassa, koska ne pitävät paremmin ja tukevat nilkkoja. Lisäksi avasin aina rinkan vyöt ja löysäsin olkaremmejä, jotta kaatuessa rinkka on helpompi saada pois selästä. Vaskojokea ylittäessäni kaikki meni aluksi hyvin ja selvisin syvimmästä kohdasta, mutta kaksi metriä ennen rantaa keskittyminen herpaantui ja kaaduin mahalleni rantaveteen. Kaulalla olleet vaelluskengät hörppäsi vettä. Tämä oli hyvä opetus siitä, että on tärkeää keskittyä loppuun saakka.
Osa ajasta vaelluksella meni myös videokuvaamisen parissa. Rinkanpainosta noin 7 kg oli minun kuvaustarvikkeita. Onnistuin dokumentoimaan vaelluksen kulkua hyvin. Minulla on kasassa useampi tunti materiaalia, joka on tarkoitus editoida dokumentti muotoon ja julkaista ensi keväänä. Kuvaaminen oli minulle eräällä tapaa terapiaa vaelluksella. Oli mukava höpötellä kameralle, miten matka on edennyt ja millä fiiliksellä kuljin milloinkin. Minulla oli matkassa vara-akkuja sekä kaksi varavirtalähdettä. Latasin akkuja kylissä, joiden kautta kuljin.
Vaelluksella mukana olleet varusteet toimivat hyvin. Lähtökohtana oli kuitenkin se, että minulla ei ollut kustannussyistä mitään markkinoiden parhaita varusteita. Suurimmaksi osaksi varusteet olivat niitä, mitä olin käyttänyt jo vuosia. Siihen nähden olin todella tyytyväinen, miten varusteet toimivat. Tämä kertoo myös siitä, että on turha tuhlata liikaa rahaa kalliisiin varusteisiin. Laatuun kannattaa panostaa, mutta järki on hyvä pitää mukana hankintoja tehdessä. Loppujen lopuksi ihminen tulee toimeen kohtuullisen vähällä myös erämaassa.
Muutama huomio varusteisiin liittyen. Kuorihousujen proof materiaali ei kestänyt kulkemista vaivaiskoivuvarvikossa ja ne rupesivat repeytymään lahkeista. Lisäksi makuualustan sisältä puhkesi yksi väliseinä, joten makuualusta oli tämän jälkeen hieman toispuoleinen. Vuoden hyvin palvelleet Fjällräven Vidda vaellushousut alkoivat repeytyä takamuksesta, joten Näkkälässä vaihdoin vaellushousut Lundhagseihin. Erityisen tyytyväinen olin Meindl Dovre Extreme GTX wide vaelluskenkiin. Minulle ei tullut matkalla yhtään rakkoa tai hiertymää. Lisäksi kengät kuivuivat suhteellisen helposti. Pitkänvarren ansiosta pääsin monista pienistä vesistöistä yli ilman että jouduin ottamaan kengät pois.
Tässä vielä muutama vinkki ihmisille jotka suunnittelevat omaa pitkää vaellustaan. Omat varusteet ja toimintatavat on hyvä testata ja tuntea ennen vaellukselle lähtöä. Luonnossa kannattaa viettää mahdollisimman paljon aikaa ennen vaellusta. Tällöin pystyt löytämään toimintatavat jotka itsellesi sopii. Samalla luontosuhde kehittyy. Reittiä suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon maasto, jonne olet lähdössä. Reitillä tai poluttomassa erämaassa kulkeminen eroaa paljon toisistaan monellakin saralla. Itseään kannattaa haastaa, mutta hullun rohkea ei kannata olla, koska sillä voi olla vaikutuksia myös muihin kuin itseesi. Unelma alkaa toteutua siinä vaiheessa, kun päätät toteuttaa sen.
Erämaavaelluksen varustelista:
Päällä minulla oli yleensä:
Sukat ja kalsarit
Tekninen aluskerrasto
Takki (Fjällräven Drev) tai fleecepaita
Vaellushousut (Fjällräven vidda/Lundhags avhu)
Lakki
Vaelluskengät (Meindl Dovre Extreme GTX)
Rinkassa (Savotta):
Crocsit
Sukkia (5kpl) + villasukat
Kalsareita (5kpl)
Aluskerrasto x2 (1x tekninen ja 1x merinovilla)
Villapaita
Kuoritakki (Didrickson tuba jacket)
Kuorihousut (Haglöfs proof)
Pipo
Hanskat
Putkikauluri
Pyyhe
Makuupussi (warmpeace viking 600)
Makuualusta (exped winterlite m)
Täyttöpussi (exped)
tyynyliina
Teltta (Abisko lightweight 2)
Risukeitin (Happy stove)
Kaasukeitin (MSR pocket rocket 2)
Kahvipannu (Trangia)
Paistinpannu (Trangia)
Kupilka astiat (lusikkahaarukka, lautanen)
Puukuksa
Vesipullo 1L
Karttalaukku (Savotta)
Karttoja (1:100 000 sekä 1:50 000)
Kompassi x2
GPS (Garmin gspmap 64st)
Puukko
monitoimityökalu
otsalamppu
hyttysverkko lakkiin
Hammasharja ja tahna
miljoonapussi:
- nippusiteitä, ilmastointiteippiä, narua, hyttysmyrkky, kynttilöitä, sytytyspaloja, tulitikkuja, sytkiä
ensiapulaukku:
- laastareita, rasvaa, talkkia, vaseliinia, side, särkylääkettä, kipulääkettä, allergialääkettä, maitohappobakteeri, puhdistusainetta, neula ja lankaa
Virvelisetti sekä pieni kipollinen vieheitä
fileerausveitsi
Videokamera (Canon legria hf 30)
Gopro 5
Kuvauskopteri (Mavic pro)
Kameranjalka
varavirtalähteet (10 000 mAh x2)
Lisäksi: vara-akkuja, kamerakiinnikkeitä, laturit, paristoja, varapuhelin